Herra Tossavaisen silmin

Tyttö oli jo pienenä oppinut isältään povaamaan.
Pimeyttä ja kuolemaa se luki kaikille korteistaan.
Usutti pilallaan piruja ämmien kintereille ja
laudallaan jutteli kuolleille.

Teki tinkiä talosta taloon ja piti kortteeria milloin missäkin.
Oli pelätty ja haluttu työmies, pieni tyttö ja vahva kuin härkä.
Oli kerran pellolla murskannut mieheltä käden yhdellä iskulla.
Nauranut kuulemma päälle, mutta sitä minä en nähnyt.
Vippasi aina isännältä rahaa kun tultiin uuteen taloon.
Yöt makasi alasti tallinpenkillä kolikot silmillä.
Siinä minä seurasin häkistä, kun tavarat liikkuivat itsestään.

Mutta unohtuu pahat teot ja puolittuu maineet.
Eivät tiedä lapset kenen haudalla leikkivät, kun
Juoksevat Huvikummulle.

-Aarno

Runolla on osallistuttu runotorstaihin:
http://runotorstai2.wordpress.com/2013/04/25/284-haaste/

Tämmöiset sedät

Tämmöiset sedät oli piknikillä, mutta tämmöiset sedät unohtivat retkikorin kotiin.
Niillä ei ollut naisiakaan, eikä sedillä ollut töitäkään. Oli vain tämä puisto.
Siellä ne istuivat ja odotti inspiraatiota.

Inspiraatio ei kuitenkaan tullut, mutta yö tuli ja kylmä.
Sedät lähti lätkimään, mutta puisto ei nukkunut.

Tämmöiset sedät viettävät yönsä Essoilla. Heillä ei ollut muuta paikkaa minne mennä.
Essolle sedät saivat jäädä koska olivat siistejä ja kohteliaita.
Kassanhoitaja piti setiä mystisiä.

Sedät odottivat taas ja odottivat ja odottivat.
Viimein kahvilaan saapui muukalainen, hän oli taksikuski, ei inspiraatio.

Ari oli se joka avasi suunsa:
- Ehkä se ei tule siinä muodossa kun odotamme.
- Katsokaamme kuskia!

Kuski piteli hampaissaan hopeista kolikkoa ja hänen kämmenensä olivat nähneet raskasta työtä.
Kuski sylki kolikon pajatsoon ja sanoi:

- Tämmöisiä setiä, no voi vittu!

Sedät säikähtivät ja painoivat katseensa pöydän kiiltävään pintaan ja sulkivat silmänsä.
Sedät värisivät ja tunsivat jonkun liikkuvan tilassa.
Oliko se inspiraatio vai taksimies?
Sedät eivät uskaltaneet avata silmiään.

-Aarno

Aforismi huhtikuulle

Montako minua oli matkaa tähän pisteeseen ja
olenko vieläkään tässä.

-Aarno

Kirjoittamisesta

Kattohommat voi lopettaa hyppäämällä.
Rekkahommat ojanrumpuun.
Hengitettyäni puolituntia huonosti yskäisin A4:sen pöydälle.

-Aarno

Tunteista vaikein

Ettekö te osaa edes hävetä, häpeämättömät.
Taas sai hävetä silmät päästään ja silloin kyllä hävetti.
Voi sitä häpeän määrää.
Miten häpeällisesti kaikki se päätyikään.
Häpeillen piti lähteä, katse lattiassa ja tekin minua häpesitte.
Eihän se ole häpeä he sanovat nyt, mutta vähämpä tietävät.

-Aarno

Kesken

Se kirja, jonka lainasin jäi kesken.

Se jota odotit meni kesken.

Haluan erota.

Ihan näin meidän kesken sillä mitä se naapureille kuuluu.

 Kyllä se kuuluu kun on ohuet seinät.

Haluat puhua. Minä en.

Juttelen sitten miesten kesken.

Viina tulee loppumaan kesken.

Tämäkin teksti jää lopulta kesken.

-Aarno

Marraskuu

Värivalot ja tavaratalojen mainokset julistavat joulun tuloa kuin Kristusta.
Kysymättä minulta: ” Olenko valmis ”.
Pitäisi ottaa rauha sydämeen.
Olla onnellinen tietäen, että jäätynyt mandariinin kuori on eksoottisin asia,
jonka tulee näkemään seuraavaan kuuteen kuukauteen.

Olen matkalla opettamaan kirjoittamista väsyneelle joukolle peilikuviani.
Loisteputket valaiskoon meidät.

Yksi heistä on kirjoittanut kauhukertomuksen, joka tuo mieleeni varhaisnuoruuden kirjat ja huolettomat kesät.
Nuo muistot, jotka ovat enää todiste siitä kuinka tietämättömyys on onnen vääjäämätön aisapari.

-Aarno